Anoppi täytti vuosia ja lahjaksi väänsin kakkua, kun lahjapyynnöksi ilmoitettu thaimaanmatka oli hippusen liian arvokas.

Pohjana 4 munan kakkupohja kaakaojauheella maustettuna, suklaisempi, nam. Täytteenä jälleen Valion mansikkakermaa ja omatekemää mansikkahilloa (kun en kerrasta oppinu että liian makiaa, ei kakkuihin, hyi). Kostutukseen taisin käyttää taas vedellä laimennettua sitruunamehua, vähän makeutta poies yritin, en onnistunu.

Kuorrute onkin sitten ihan toinen juttu. Ajattelin viksuna notta kö suklaapiirakassa/mokattomissa mokkapaloissani on niin kiva kuorrute, niin voisihan sen tuohon kakkuunkin laittaa. Mutta kö alkuperäinen vaati maitoa, ja piti olla vähintään HYLA, niin aattelin käyttää hylakermaa. Huono idea, ei kannata kokeilla. Laktoositonta maitoa seuraavalla kerralla, vaikka. Kuorrute jämähti kerman kanssa ja hyi kö se oli pahhaa ja ällömakiaa. Ohje suklaapiirakan kuorrutteeseen kuitenni alla, äiti opetti ko olin hyvin pieni.

Suklaakuorrute

n. 3 rkl sulatettua voita

muutama lusikallinen maitoa

2 tai 3 tl vaniljasokeria

pari rkl siivilöityä sokeritonta kaakojauhetta

sopivasti tomusokeria, suunnilleen puoli pakettia (jos paketti on 500g)

Sellanen, toivottavasti en unohtanu mitään. Piirakan ohjeen laitan sitte kö leivon.

Marsipaanikoristeet väkersin käsin, oli ihka uusi tuttavuus minulle. Siinä tutustellessa syntyi pari kukkaa. Kattelin kukkamalleja Pienestä Kakkupuodista.

Kokeilin myös muutamaa pikkukukkaa pikeeristä. Ohjeen ihan rehelisesti pöllin Marielta.

Murre putkahtaa essiin mutta tulukoon, tseh!